01 tammikuuta 2014

Hyvää ja onnellista uutta vuotta!


Meidän uudenvuodenaatto sujui rauhallisissa tunnelmissa. Olimme vanhempieni tykönä ja illalla mie, Lauri, Minni sekä isäni kävimme katsomassa Timpantorilla uudenvuoden raketteja. Rakettien ampumisesta paikallisella kyläkaupalla on tullut jo perinne, tälläkin kertaa ihmisiä oli liikkeellä satoja ja tapahtuma vain kasvaa vuosi vuodelta. Raketit ammuttiin tänä vuonna kahdeksalta, joka on minun mielestä sopiva aika: lapsetkin pääsevät ihastelemaan rakettien loistoa ja pauketta, mutta nukkumaan pääsevät silti hyvissä ajoin eikä tarvi valvoa liian myöhään.


Päivällä kävimme ostamassa Minnille kuulosuojaimet, ettei pieni pelkää raketteja ja jotta kuulo ei vain vahingoittuisi. Neiti ei pelännyt raketteja ollenkaan, välillä vain siristeli silmiä kun oli niin kirkasta.

Rakettien katselu meni siis hyvin - ainoa kummallinen ja ikävä sattuma oli se, että joku yleisön joukosta takaapäin nakkasi lumipallon meitä kohti. Nollakelillä märästä lumesta sai muotoiltua tosi kovia palloja, jotka olivat painavia ja lensivät kovaa. Yhtäkkiä siis tunsin vasemman käteni kyynärvarressa kovan iskun ja ajattelinkin, että josko meidän takana ollut siskonpoika isäni reppuselässä olisi potkaissut. Käännyin ja huomasin, että isäni piti pojan jaloista kiinni, eli iskun oli tultava jostain muualta. Katselin siinä ympärilleni, vieressäni ei seisonut ketään, joten sen oli oltava lumipallo, sillä se oli myös hipaissut isäni olkapäätä. En tiedä oliko pallonheittäjä tahallaan tähdännyt isäni reppuselässä olevaa poikaa vai minun sylissäni pitämää Minniä? Oli miten oli, tosi ikävä temppu. "Joo joo lumipallo tekee tosi kipeää", ei mutta ihan oikeasti, tuntui kuin joku olisi nakannut isolla kivellä.


Käteeni nousi patti ja mustelma, jotka kyllä paranevat itsestään. Jos lumipallo olisi tullut edes muutaman sentin korkeammalle, se olisi osunut tyttöön. Tai vielä pahempaa, jos pallo olisi tullut 20 senttiä korkeammalle, olisi se kopsahtanut Minniä takaraivoon. Se olisi nimittäin ollut jo vakavampi juttu. Jos minun käteeni nousee patti, niin mitä olisi tapahtunut jos se pallo olisi jysähtänyt pientä vauvaa päähän? En halua edes kuvitella. Olisimme varmaan viettäneet uuden vuoden teho-osastolla. Ärsyttävää, että joku ihminen, ilmeisesti lapsi (?), ei osannut yhtään käyttää maalaisjärkeään vaan nakkasi sen lumipallon. Sietäs saaha kunnon selkäsaunan, jumalauta. Vanhemmat, pliis, huolehtikaa että se ei oo teidän muksu joka typeryyksissään nakkelee lumipalloja yleisön joukkoon tai tekee muuta vastaavaa ajattelematonta. Tuossa olisi voinut käydä tosi pahasti.

Onneksi selvisimme säikähdyksellä, mutta toki asia jäi mietityttämään ja harmittamaan/ärsyttämään. Mielessä pyörii, entä jos... Mutta onneksi ei!



Ilotulitusten jälkeen menimme takaisin vanhempieni tykö ja myös nuorempi isosiskoni tuli sinne perheineen. Söimme hodareita ja perunasalaattia, ihan supernam! Hodarien väliin laitoin sinappikurkkusalaattia, kuivattua sipulia ja hickory-kastiketta. Tarjolla oli myös chilisinappia, ketsuppia ja katkarapusalaattia. Valvoimme myös aika myöhään (=yli kahteentoista) ja söimme kaikenlaisia herkkuja: sipsiä, kakkua, suklaata... Ikävästä alkuillan sattumasta huolimatta uusivuosi oli tosi mukava!

♥ Minun uuden vuoden lupaukset tänä vuonna ovat ♥
käy ahkerammin salilla
tee gradu loppuun aloita gradun tekeminen ja tee se loppuun
ole vielä entistä parempi ja ahkerampi ihminen

3 kommenttia:

Minna kirjoitti...

Itsekin uskoisin että sen lumipallon on joku lapsi ajattelematta heittänyt. Kyllä pitäisi lastenkin vähän ajatella, höh!

Anonyymi kirjoitti...

Voi harmitus mitä voi sattua, onneks ei käyny sitten pahemmin. Ajattelemattomia ihmisiä...

Geea kirjoitti...

En ole ennen kommentoinut, mutta nyt alkoi kyllä sapettamaan sun puolesta. Onneks ei käyny pikkuisellesi mitään ja säästyitte pahemmalta. Ihmiset voisi kyllä opettaa lapsilleen sitä mikä on sallittua ja mikä ei :)