19 joulukuuta 2016

Gingerbread House


Nyt on tämän vuoden piparitalostakin piparitaloistakin otettu kuva! 



Vietimme muutamana päivänä ihanaa äiti-tytär-laatuaikaa Minnin kanssa kun Esko oli 
päiväunilla. Ensimmäisenä päivänä leivoimme piparitalot ja toisena päivänä koristelimme
ne. Hoidimme koristelun ennen talojen kasaamista ja koristelu olikin huomattavasti
paljon helpompaa, kun seinät ja muut olivat vaakatasossa. Minnin piparitalon kasasin pikeerillä
heti koristeluiden kuivumisen jälkeen, oman piparitalon sulalla sokerilla vasta seuraavana
päivänä. Pikeerin värjäsin nyt ensimmäistä kertaa geeli- eli pastavärillä, ennen olen käyttänyt
ruokakauppojen elintarvikevärejä. Täytyy kyllä myöntää että kauppojen vesilitkuihin ei ole
paluuta, niin paljon parempia pastavärit ovat. Ostin niitä Confetista 8 kappaleen pakkauksen
eikä ole tarvinnut katua kyllä sitä ostosta, sen verran käteviä pastavärit ovat. 


Valkoisen ja vaaleanpunaiseksi värjätyn pikeerin lisäksi koristeluun käytimme kultaisia 
sokerihelmiä, valkoisia ja pinkkejä sydänströsseleitä sekä valkoisia ja vaaleansinisiä
sokerilumihiutaleita. Lisäksi meillä oli käytössä polkakeppejä ja iso läjä pikkuirtareita, mm.
 ranskanpastilleja ja m&m'sejä. 

Pari vuotta sitten ostin H&M HOMEsta kaksi teräksistä, kuparinväristä jalallista kakku-
lautasta– toisen itselleni, toisen Minnin pikkukeittiöön. Nyt kakkulautaset pääsivät 
esittelemään piparkakkutaloja ja ne sopivatkin tehtäväänsä erinomaisesti. 
Lisäksi söpöt talot saivat paraatipaikan olohuoneesta, suuren peilin edestä. 





18 joulukuuta 2016

4. adventti


Nyt on jo 4. adventti ja ensi viikolla jouluaatto!
Joulukuu on nyt kyllä mennyt supernopeaa.
Tässä kuussa me ollaan ehditty ainakin tekemään reissut Ouluun ja Tornioon, leipomaan pipareita ja 
koristelemaan niitä, viettämään itsenäisyyspäivän brunssia ja pikkujouluja ystävien 
kanssa sekä ihastelemaan lasten kanssa pikkuleluja ja yllätyksiä, joita joulusukkiin on
yön aikana aina ilmestynyt. Minni on saanut tähän mennessä mm. Frozen-tarroja ja -tarrakirjan sekä
viisi pikkupakettia "legofriendsejä" (yksi paketti jaettuna aina 2-3 päivälle). Esko puolestaan on saanut dvd-
elokuvia, junaradan osia ja iiiison kasan pikkujunia, traktoreita, ambulansseja jne. Aamulla
herätessään poika juokseekin heti joulusukan luo ja hokee "auto, auto, auto", kunnes saa 
tongittua sukkaa - ja "auto" sieltä aina löytyykin (=juna/auto/traktori/mikä vain). Lipaston laatikossa 
on jemmassa vielä muutamia legopaketteja, ihana pupukaulakoru, pikkusia autoja ja 
junaradan paloja. 

Nyt palailen keittiöön ja hellan ääreen. Osso bucco on hautumassa, ja vielä pitäisi muikunmäti
levitellä ruisleipäpalojen päälle ja laittaa suklaakorvapuustit uuniin. 
Ihanaa neljättä adventtia ja sunnuntaita! 💝




16 joulukuuta 2016

Iines


🐶💞

05 joulukuuta 2016

Suklainen karpalomoussekakku

Tämä kahvipöydän komistus on näyttävyydestään huolimatta hyvin yksinkertainen toteuttaa. Idea reseptiin syntyi kun kuulin anopin aikeista tulla kyläilemään - pakkasesta löysin mutakakun ja päätin tuunata sitä hieman jääkaapissa kököttävillä karpaloilla. 

Koska karpaloiden ja kerman yhdistelmä on taivaallinen, ajattelin tekaista kermaisen moussen mutakakun päälle. Jääkaapista ei löytynyt kermaa, mutta päädyin mascarponen ja vaahtoutuvan vaniljakastikkeen yhdistelmään - niitä kun sattui löytymään - ja moussen pääraaka-aineet olivat selvillä. 

Ohje ei ole vaikea, mutta hyytyminen vaatii aikansa. Myös koristeiden annoin kovettua jääkaapissa, mutta miksikäs ei kakkua voi tarjoilla myös heti koristelun jälkeenkin. 


Suklainen karpalomoussekakku
200 g mascarponea
 2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (pirkka)
hunajaa
3 dl karpaloita
6 liivatelehteä
tilkka maitoa / punaista mehua
1 rkl mansikkatomusokeria

lisäksi
mutakakku (esim. Frödingen)

pinnalle
75 g suklaata sulatettuna (Fazerin sininen)
50 g suklaata rouhittuna
karpaloita

Vuoraa syvä mutta halkaisijaltaan pieni (mutakakun kokoinen) kulho/vuoka elmukelmulla. Tarkista, että vuoan yläosa on mutakakun kokoinen, tai ei ainakaan suurempi. 

Vaahdota vaniljakastike, lisää mansikkatomusokeri. Murskaa marjat ja sekoita ne mascarponeen. Liota liivatteita kylmässä vedessä reilu 5 min. Keitäytä mehu/maito ja liuota puristellut liivatteet nesteeseen. Sekoita lios mascarponemassaan ja sekoita massa puolestaan vaniljavaahtoon. Makeuta mousse hunajalla, tarkista maku! Osa tykkää makeammasta, osa haluaa että karpaloiden kirpeys tulee enemmänkin esiin. 

Kaada mousse kulhon pohjalle ja lisää päällimmäiseksi juuri pakastimesta otettu mutakakku - nurinpäin käännettynä tietenkin. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4-5 tuntia, mielellään yön yli. 


Kun kakku on hyytynyt, laita sen päälle tarjoilulautanen ja käännäytä ympäri. Irrota kulho ja kelmu varovasti, laita kakku jääkaappiin odottamaan koristelua.

Rouhi suklaa. Sulata suklaa vesihauteessa ja kaada se varovasti kakun päälle. Levittele sulaa suklaata varovasti kohti kakun reunoja ja anna suklaan valua itsekseen alas. Ripottele päälle suklaarouhe ja karpalot. Ihanaa! 

23 marraskuuta 2016

Merirosvosynttärit

Toukokuussa kerroin kuopuksen saapuvista 1-vuotissynttäreistä ja niihin askartelemistani kutsuista
Synttärit juhlimme kesäkuussa juhannusviikonloppua edeltävänä viikonloppuna ja heti seuraavana 
aamuna starttasimme ihanan kesälomareissumme. Kesälomareissusta kirjoittelin useamman 
postauksen, mutta jotenkin synttäreistä en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään... ennen kuin nyt. 


 Eskonkin 1-vuotissynttärit siis tulivat ja menivät. Juhlimme pikkumiestä vanhempieni luona ja 
teemana olivat merirosvot. Jotenkin heti Eskon syntymän jälkeen kaikki merirosvo- ja meriaiheiset
jutut ovat olleet lähellä sydäntäni - pieni merimies kun pienokainen on. Ei mennyt montaakaan 
viikkoa Eskon syntymästä, kun bongasin H&M Home-osaston alennusmyynnistä ihania merirosvo-
aiheisia kertakäyttölautasia ja -mukeja - ne oli pakko saada! Ja sillä hetkellä, melkein vuosi ennen
1-vuotissynttäreitä, tuli päätettyä synttäreiden teemakin. Hups. Juhlien teemavärikin tuli suoraan 
kertisastiosta: punaista, vaalean turkoosia sekä hieman mustaa ja valkoista. So simple! 


Lapset olen yleensä pukenut juhlien teemaa silmällä pitäen, välttäen kuitenkin erityisiä "asuja" tai
vastaavia. Esko sai päälleen pikimustan bodyn, sinivalkoraidalliset leggingsit ja mustan merirosvo-
kaulurin/huivin. Minnille puolestaan ostin sinivalkoraidallisen haalarin, jossa oli punainen ankkurin 
kuva (t ä y d e l l i n e n ! siis). Päähän neitokainen laittoi punaisen pääpangan (kuka sanoi että 
punainen on vain joulun väri?) ja jalkoihin tummansiniset ballerinat. 


Järjestämissäni juhlissa ruoka on yksi teeman "päätoteuttajista". Ruoan ja herkkujen täytyy olla 
hyvänmakuisia ja kaikkien makuun täytyy olla jotain. Lasten kutsuista kun on kyse, ruoan täytyy olla 
myös hauskaa, helposti syötävää ja myös hieman terveellistä - toisaalta ymmärrän myös kuinka 
helppo on ostaa 10 pussia karkkia ja sipsiä ja läväyttää kaikki pöytään... Mutta ite haluan
panostaa enemmän, mielestäni kun leipominen, juhlaideointi ja pikkunäpertely on mukavaa. 
Meidän merirosvokesteillä oli tarjolla sormiruokana porkkana-kurkku-miekkoja ja nakki-
mustekaloja. Miekkojen takana näkyy lasipurkillinen suolaisia pikkukala-keksejä. 



Lisäksi suolaisena tarjottavana oli poppareita täynnä olevia servettilaivoja, jollainen oli helppo napata
mukaan ohi kävellessä. 



Juhlissa oli tietenkin myös jotain pientä tekemistä! Merirosvonimen selvittämisen lisäksi juhlien
sisäänkäynnissä (eteisessä) oli vettä (sininen lakana), joka piti ylittää lankkua pitkin kävelemällä. 
Walk the plank! Vedessä vaani karmiva krokotiili (ikean suuri krokopehmolelu), joten varuillaan 
piti olla. Lapsille jaettiin juhlissa merirosvosilmälappu ja musta kaukoputki. Yarrr!
Lisäksi pikkuvieraat saivat kotiinviemisiksi merirosvoaarrepussit, joissa oli mitäpä muutakaan
kuin kultakolikoita (niitä suklaisia, tiedättehän?)


Makealta puolelta löytyi sitten mansikkakreemitäytteisiä helmisimpukoita ja erilaisia irtareita. 




Kakussa oli suklaata ja vaniljaa, ja siinä ui ringissä hurjia haikaloja. Sininen vesi on elintarvikevärillä 
värjättyä ja liivatteella hyydytettyä vettä, hainevät puolestaan sokerimassaa. Rantahiekka on 
keksimurua ja hiekan alusta / meren pohja vaniljakastikejauheella jämäköitettyä kermavaahto-
tuorejuustoa. Kakun raikas maku, herkullisuus ja hieno ulkonäkö keräsivät kiitosta. 





YARRRR!

15 marraskuuta 2016

Dalahäst


Minulle ja pikkusiskolleni ostettiin joskus dalahästit eli taalainmaanhevoset eräältä 
ikeareissulta kauan kauan sitten.
Oma heponi on pyörinyt kirppiskasojen seassa, vanhoissa pahvilaatikoissa ja missä lie 
- en siitä ole osannut luopua mutta en oikein ole löytänyt sille paikkaakaan. Hepon 
tuunaamisidea syntyi jo muutama vuosi sitten, mutta nyt vasta a) pääsin yksimielisyyteen 
ajatusteni kanssa siitä, mitä ponille teen ja b) pääsin tuumasta toimeen. 


Poni oli vaaleanlila-valkopilkullisena ihan kiva, mutta ei oikein sopinut mihinkään.. 


Teippasin hepon harjan niin, että en maalatessa vahingossa sohaise törröttäviä 
jouhia maalipensselillä. Maalina käytin mustaa vesiohenteista lakkamaalia eli 
kalustemaalia, näin ollen erillistä lakkausta ei maalin päälle tarvitse laittaa. Maali 
oli "nelikymppistä" eli puolikiiltävää. 





Heposta tuli juuri toivotunlainen ja se pääsi sitten lastenhuonetta koristamaan. 

13 marraskuuta 2016

Chocolate Drip Cake


Tästä ihanasta 700 suklaagramman kakusta eli tämän vuotisesta isänpäiväkakusta 
saan kiittää kinuskikissaa

Alkuperäisestä ohjeesta poiketen tein muutamia muutoksia: 
- suklaakakkupohjan sokerista osan korvasin hunajalla
- kakkupohjaan lisäsin suolaa (must!!)
- käytin kevytmaidon sijasta täysmaitoa
- paistoin kakkupohjaa vähemmän aikaa (jotta jäi mehevämmäksi)
- täytteen 5 dl vispikermaa korvasin 3 dl kuohukermaa ja 
200 g tuorejuustoa 300 g turkkilaista jogua
- täytteestä jätin kahvin pois
- koristeluun käytin vajaat 200 g hasselpähkinäsuklaata rouhittuna




08 marraskuuta 2016

Hurrrrja Halloween


Siskoni oli perheensä kanssa meillä viettämässä pyhäinpäiväviikonlopun ajan halloweenia. 
Järkkäsimme pienet halloween-kekkerit lapsille ja pari omaa ystäväänikin kävi niissä pyörähtämässä. 

Juhlien yhdeksi suurimmista hiteistä nousi pelottava luola, jossa jokainen pääsi vuorollaan käymään - yksin 
tai serkun kädestä kiinni pitäen. Lapset löysivät "vahingossa" pienen kummituksen (=tikkarin, jonka 
päälle oli laitettu valkoista tylliharsoa ja jonka päähän piirretty silmät) joka kertoi paperilappujen avulla, että 
hänen kummitusystävänsä ovat vaarassa ja heidät pitää pelastaa pahuuden luolasta. Lapset reippaina 
kävivät tuumasta toimeen ja yksi kerrallaan pikkukummitukset saatiin pelastettua! Luola muodostui 
täysin pimeäksi pimennetystä makuuhuoneesta, halloween-aiheisista led-valoista jotka johdattivat 
kulkijan huoneen ympäri pikkukummitusten luo, mustasta lakanasta ja sen muodostamasta tunnelista,
 halloweenradion pelottavista äänistä sekä pääkallokummituksesta, joka huhuili, heilui ja vilkutteli 
pelottavia punaisia silmiään aina huomatessaan jonkun ohikulkijan. Huuuuui! 


Tietenkin, kun juhlat ovat kyseessä, oli tarjolla myös kaikkea hyvää. Ruokana oli hämähäkki- 
(meetvurstivartalot, paprikansuikalejalat) ja naamapizzoja (kinkkua ja ananasta, silminä oliivin palat). Tarjolla oli 
myös salaattia, jossa oli oliiveja, fetaa, punakaalta, kurkkua, kirsikkatomaatteja, rucolaa sekä vaaleaa, 
mustaa ja oranssia halloweenpastaa (lepakkoja, kurpitsapäitä, hämähäkkejä etc.).  






Juomapuolelta löytyi lime-sitruunabooli, jossa lillui kaksi vihreää jäätynyttä zombien kättä! 


Koristeitakin oli jos jonkinmoista. Katossa roikkui koristeltuja ilmapalloja ja nauha täynnä lepakoita. 


Suloisimpana tarjottavana oli tyttären ideoima pinkki mansikanmakuinen lepakkokakku, jossa oli 
mm. jogurttia ja vispikermaa. Pohja oli suklainen keksipohja. Raikasta mutta makeaa, nam!


Kummitusbanskujen lisäksi oli myös liuta erilaisia karkkeja, mm. hämähäkkejä, snörejä, 
vampyyrinhampaita ja vaahtokarkkeja - kaikki teemaan tietysti sopien.  


Minnin kanssa kastoimme valmiskeksit suklaaseen ja koristelimme ne sitten pikeerillä. 


Söpöt "kaninkolokeksit", jotka Minni teki. 


Ps. ja halloweeninahan on tapana pukeutua? Itse vedin jalkaan mustat kalsar... leggingsit sekä mustan
 paidan. Naamaan bambimeikit ja päähän pari risua pystyyn. Minni pukeutui Elsaksi ja Esko veti 
niskaan tiikeriasun. (Täytyy myöntää että mikään ei oo söpömpää ku minikokoinen tiikeri vetämässä
 plaston mopolla rallia ympäri kämppää...) 

11 lokakuuta 2016

Kesälomareissu - lasten kanssa reissussa

Pienten lasten kanssa kun matkustaa noin 4500 kilometriä, nukkuu joka yö eri paikassa ja liikkuu 
jatkuvasti paikasta toiseen oppii muutamia niksejä, jotka tietämällä matkustaminen ensi kerralla on 
helpompaa ja vaivattomampaa. 




1. Tekemistä autoon! 
Autoon kannattaa varata unilelujen lisäksi uusia ja kiinnostavia pikkukirjoja, 
lasten iästä riippuen pelejä ja muuta tekemistä. Tytsylle ostin matkaamme varten uuden Disney Prinsessat  
Tallien Taikaa -kirjan, jota jaksettiinkin selailla monta kertaa matkan aikana. 
Lisäksi mukanamme oli yhdenlainen possupeli, pari tärkeintä unilelua, kirjoja ja lasten reppu, 
jota nämä saivat tonkia mielinmäärin. 


2. Uusia leluja!
Vaikka meilläkin on lapsilla jo ihan tarpeeksi leluja, matkalla ostetut lelut ovat tärkeitä. 
Ne viihdyttävät uutuudellaan automatkalla ja kotona muistuttavat mukavasta reissusta. 


3. Pysähtykää tarpeeksi useasti. 
Säännöllinen ruokarytmi on tärkeää, eihän sitä muuten jaksa. 
Trangialla tehty ruoka on saattaa tuntua ensialkuun yksipuoliselta mutta kannattaa kokeilla, 
sillä sillä saa valmistettua jos jonkinmoista ruokaa: lihapullia ja nuudeleita tomaattikastikkeessa, 
tonnikalapastaa, herkkusienikeittoa, hernaria... Täytyy kyllä myöntää että itelle valmisruoat 
on ihan tuntemattomia, mutta kun uskaltautui kaupan valmisruokahyllylle niin johan sieltä löytyi 
vaikka mitä kätevää reissuun mukaan. Lisukkeeksi sitten porkkanoita ja muita kasviksia, ehkä 
leipää dipattavaksi kastikkeeseen/keittoon. 
Ja kun pikkukavereilla on massulit täynnä, niin sitten jaksaakin matkustaa paremmin ja istua autossa 
pitempään. Pelkillä naposteluilla kun vaan tulee huono olo. Ja ateriat kannattaa suunnitella hyvissä ajoin etukäteen 
- nälkäsenä ruokakaupassa on kurja olla eikä meinaa millään keksiä mitään syömistä. 


4. Tsekkaa netistä ennen matkaa paikkoja joissa voi käydä lasten kanssa. Huomioi museot, 
mahdolliset lelutehtaanmyymälät ja suurimmat lelukaupat. Ruokapaikkojakin kannattaa katella 
sen mukaan, onko niissä hyviä leikkipaikkoja. 



5. Menkää lasten ehdoilla
On aika paljon pyydetty, että lapsi ensin istuisi monta tuntia kiltisti autossa ja sitten kymmenen 
minuutin minileikkisession jälkeen jatkaisi mukisematta matkaa. Ei, ku sillon ku pysähytään niin kans 
pysähytään. Ja jos on joku leikkipaikka niin juoskaa ja leikkikää lapset niin paljon ku sielu sietää! 
Autossakin on paljon rauhallisempaa kun virrat on purettu leikkikentälle (eikä vieressä istuvaan)... 

Reissun ehkä parhaimmat palat syntyvät juuri niistä odottamattomista jutuista - kuten esimerkiksi 
sorsasta, joka toi siippansa esittelylle leirintäalueella. 



6. Luottakaa lapsiinne 
Vaikka pikkulapset väsyvät pitkällä reissulla, paljon ne pienet dynamiittipötköt jaksavat. Ihmeen 
paljon lapset rakastavat ihan vain katsella maisemia ja uusia juttuja. Olkaa mahdollisimman paljon 
ulkona. Kyllä lasten kans uskaltaa lähteä isommanki kaupungin keskustaan moneksi tunniksi 
shoppailemaan, kun vain muistaa huolehtia pienten perustarpeista: ruokaa ja juomaa mukaan tarpeeks 
reppuun, mukavat vaatteet päälle, rennolla mielellä ja ilman hirveän tarkkoja aikataulutuksia. (Ja tiukan 
paikan tullen kannattaa lyödä sen lapsen käteen pari maissinaksua / riisikakkua / myslipatukka...) 


Lisäksi kannattaa ottaa mukaan (ainakin autoreissuun)... 

Hyvät matkarattaat
...jotka pelastavat monilta hampaidenkiristelyiltä. Ostimme Carenan Yxlanit vähän ennen reissua ja 
täytyy kyllä myöntää, että vaivattomampia ja kevyempiä rattaita saa hakea. Yhdellä kädellä saa 
selkänojan täysin makuuasentoon, viispisteturvavöillä riehuvan pikkumiehen köytettyä kyytiin ja 
suurella kuomulla peitettyä auringonpaisteen. Ja (!) rattaat saa jopa kasattua yhdellä kädellä ja 
heitettyä takakonttiin. 

Kosteuspyyhkeitä, pieniä kirjoja ja talouspaperia, 
...roskapusseja, miniroskapusseja, kertakäyttöastioita, piknikviltti, kylmälaukku, juomapulloja, vettä jne.

Joustavat aikataulut
Älkääkä pelätkö usein pysähtelyä! Myös pellon laitaan voi parkkeerata ja katella vähän aikaa maisemia ennen reissun jatkumista. 

Paljon huumorintajua ja tsemppaavaa, avointa mieltä! 
Kaikkea ei voi suunnitella etukäteen. Meidän Esko ei viihtynyt 1-vuotiaana autossa yhtään ja välillä 
pysähdellä sai 50 kilometrin välein (se on aika monta pysähdystä esim. 500 kilometrin matkalle).. Ei riittänyt 
viihdykkeiksi kirjat, ei lelut, ei mitkään. Paitsi sitten aurinkolasikotelo, sen jälkeen puhelimen 
autolaturi ja parkkikiekko (sitä istuu etupenkillä syli täynnä tavaroita ja miettii, että mistä voi luopua ja mikä ei haittaa 
että menee rikki - kunhan vaan pikkumiehen huudon saa takapenkillä vähäksi aikaa vaikenemaan)