Joku teistä lukijoista pyysi (aikoja sitten) minulta hieman kuvia ja kokemuksia septum-lävistyksestä.
Pahoittelen että tässä kesti näin kauan. On muuten aika traumatisoivaa selata koko teini-iän valokuvahistoria läpi, onnistuin onneksi löytämään pari kuvaa tuosta minun lävistyksestä. :D
Aikoinaan olin - kuten mieheni minua kuvailee - hurja rocki-Henni, jolla oli lävistyksiä, mustia vaatteita, venytyskorviksia ja mitä kaikkea. Kuuntelin HIMiä, vietin kesät festareilla ja mulla oli musta tukka.
Kun täytin 16, laitatin napakorun ja se on vieläkin.
Hieman ennenkuin täytin 18, laitatin kielikorun. Seki on vielä.
Sen jälkeen tahti tiheni. 18-vuotiaana laitatin huulikorun ja pari kuukautta myöhemmin septumin nenään.
Huulikorun otin pois ennen 19. syntymäpäiviäni ja septumkoru tippui pois vasta reilu 1½ vuotta sitten. Jos ei ois tippunu, niin se ois mulla vielä.
Ihan varmana.
Vuosi oli siis 2007, olin lukion toisella luokalla ja oli hirmunen kuume saaha lävistys. Mietin paikkaa, en halunnu silmäkulmaan ku siitä jää ruma arpi (ja en muutenkaan hirveästi tykkää), mutta en halunnu myöskään smileytä, kun mulla on rumat hampaat. Jokin näkyvä, mutta ei näkyvä. Semmonen minkä saa pois eikä jää arpea tai mitään näkyviin.
Septum oli ratkasu.
35 euroa, pelottava kokemus ja järkyttävä kipu.
Ne oli ne mitä korunlaittamisesta jäi mieleen.
Oikeasti, se härpäke millä puristettiin nenän ihoa, jotta neula saatiin menemään siittä läpi, oli ihan kaamea. Näen siittä tyyliin vieläki painajaisia. :D
Onneks kipu (oikeasti, pahin kipu mitä oon ikinä tuntenu, siis jos synnytystä ei lasketa) kesti vaan pari sekuntia. Nenä oli vähän arka pari päivää, mutta ei kyllä pahasti.
Verta ei tullu, eikä turvotusta ollu. (Toisinku esim kielikorussa, jouduin vissiin viikon syömään sillon pilttejä ku kieli oli noin neljä kertaa tavallista paksumpi...)
Aluksi koru oli ihan mielettömän kokonen "sonninrengas", jotta lävistys pääsisi hyvin paranemaan.
Oli muuten aika kaamea se rengas. Onneks sen sai vaihtaa kuukauden päästä pieneen ja sievään, eikä kukaan onnistunu ees nappaamaan tästä härännaamasta kuvaa sillävälin.
Septum on lävistyksenä semmonen ku muutki lävärit, että osa tykkää ja osa ei.
Tässä maailmassa on vissiin kuitenkin joku sääntö, että jos jollaki on lävistys, niin sille saa kommentoida kaikkea typerää.
"Onko tuo nyt sinusta muka hieno?"
"Hmmm.. Niin no sen takiahan sen kävin laittamassa..."
Tai vaihtoehtoisesti:
"Tykkääks oikeasti muka että naamassa on tuomonen?"
"Ööö... On kyllä ihan saakelin ruma, hyvä ko huomautit niin tajuan sen nyt ottaa pois."
Tai jopa:
"Mitä jos sulla alkaa kaduttaan myöhemmin?"
"1) sen saa pois ja 2) jos tässä elämässä eläis en-uskalla-ku-jos-mulla-alkaa-myöhemmin-kaduttaan-asenteella, niin eihän sitä tekis eikä saavuttais mitään. Hei haloo."
Rengas oli mulla nenässä yhteensä pari kuukautta, jonka jälkeen vaihdoin sen alkuperäissuunnitelman mukaisesti tappiin. Tapissa on se hyvä puoli, että kun tapin päiden pallot ovat pieniä, ei korua näy kuin silloin tällöin (tämä tekikin ihan supervaikeaks niiden kuvien löytämisen).
Tappi oli mulla nenässä viisi vuotta.
Se oli ihana ♥
Tuntuu typerältä sanoa tämä, mutta nenä tuntuu vieläki ihan tyhjältä ilman sitä. Se ei muuten tuntunu, paitsi jos koski vähän nenää. Se näky välillä, ja sitten se oli taas piilossa.
Ja ei, siihen ei jää räkä roikkumaan.
Joidenki mielestä lävistykset on teinien juttu ja ihan off tämmösiltä lähempänä-kolmea-ku-kahtakymppiä-olevilta.
Ei minusta.
Minun mielestä lävärit, niinku tatskatki tai mikä vaan pukeutuminen tai hiuslook kertoo jotain siitä ihmisestä. Läväri on rohkea kannanotto siitä, kuka on ja mistä tykkää - ja uskaltaa näyttää sen muiden mielipiteistä huolimatta.
En oo harmitellu lävistysten laittoa, ne oli parhaita juttuja sillon. En ehkä enää kävis ottamassa vaikka kielikorua jos mulla sitä ei ois, mutta en kyllä oo katunu minkään lävistyksen laittamista.
En päivääkään.
