Lontoossa lasten kanssa

Tää vimppa Lontoo-postaus käsittelee lasten kanssa (lentämällä) matkustamista.

Meillä oli sillä tavalla helppo tilanne, että siskoni vei meidät lentokentälle, joka sijaitsee

kotikaupungissamme, ja lensimme sieltä suoraan Britteihin. Briteistä taas tulimme suoralla 

lennolla taas kotiin, jossa siskoni oli meitä vastassa.

Vaihtolennoista en siis voi sanoa juuri mitään, mutta sen ainakin nyt opin, että ei kannata

esimerkiksi pelätä aamuyön lentoja lasten kanssa - meidän kohdalla se oli itseasiassa

paljon helpompi kuin päivälento.

Esko oli nyt ekaa kertaa lentokoneessa, itse oon Minnin kanssa suihkinu ROI-HKI -väliä
menemään useampaankin otteeseen kun Minni oli pienempi. Monilla lapsilla sattuu korviin
varsinkin laskeutuminen, kuten meidänkin lapsilla nyt. Kannattaa vaan yrittää kiinnittää niiden
huomio johonkin muuhun asiaan kuin niihin korviin. Tympeäähän se on, mutta ei sille oikein mitään
voi. Kuulemma purkan pureminen ja (tuttipullosta) juominen auttavat, paitsi että ei auta. Korvat voi
koittaa avata ottamalla nenästä kiinni ja yrittämällä puhaltaa nenän kautta ulos. 

Passit kannattaa säilyttää boarding passien kanssa jossain käden ulottuvilla. Niitä nimittäin kysellään vähän väliä! 

Meidän porukka olisi saanut ottaa ilmaiseksi 3 x 10 kg käsimatkatavaraa. Koin kuitenkin
parhaimmaksi vaihtoehdoksi sen, että ostan kahdelle isolle matkalaukulle tilaa ruumasta ja minimoin
käsimatkatavaroiden määrän. Meillä oli siis 2 ruumalaukkua, 2 sateenvarjorattaat sekä 1 vedettävä
käsimatkatavaralaukku mukana - ja itellä tietty vielä käsilaukku. Käsimatkatavaroissa oli lapsille
vaihtovaatteet, paljon evästä sekä menolennolla (päivälento)  paljon tekemistä: värikyniä ja tulostettuja
värityskuvia, yllätyssuklaamunat, Eskolle pikkuauto ja Minnille pupu, ipad ja netflixistä ladattuja
(offlinessa toimivia) lastenohjelmia sekä läjä marketeista saatavia parin euron minikirjoja.

Eväät: täytettyjä voileipiä, viinirypäleitä, pilkottuja kasviksia, pähkinöitä ja kuivattuja karpaloita...
ja juomista! Mutta turvatarkastuksessahan täydet juomapullot ei oo sallittuja, se pitää muistaa.
Meilläkin oli mennessä koko päivä matkustusta, yhteensä noin 7-8 tuntia. Ruokaa
kannattaa siis varata mukaan tai ostaa viimeistään lentokentältä tai koneesta.

Menolennolla molemmat lapset nukahtivat noin 45 minsaksi, lopun aikaa sai itse olla niitä Eskoa
rauhoittelemassa, että hei istuhan alas niin luetaan tätä kirjaa ja leikitään tällä pikkuautolla. Minni
on aivan uskomattoman reipas matkustaja, ei valita mistään ja viihtyy tosi hyvin paikoillaankin
istuen. Toki Esko on vielä sen verran pieni, että juoksemaan pitäisi päästä joka vaiheessa ja
muutenkin touhuamaan. Luin ennen reissua, että lapsia ei missään nimessä kannata missään
vaiheessa päästää lentokoneen käytävälle käveleskelemään, koska sen jälkeen ne ei muuta
haluakkaan - tämä oli kyllä hyvä neuvo. Teimme niin, että istuin mieheni kanssa käytävän
puoleisilla paikoilla ja lapset saivat rauhassa touhuta ikkunapaikalla. 

Norskista löytyy free-wifi! 

Perille päästyämme Lontooseen huomasimme heti, että ihmiset siellä ovat superystävällisiä ja 

lapsirakkaita. Aiettä jos olit menossa vaunuilla vaikkapa pienen pieniä portaita niin johan oli
ainakin viis ihmistä kysymässä että voinko auttaa ja pärjäätkö ja kannanko ja onko kaikki hyvin.
Ja yleensä siinä ei vastustelut auttanut, ihmiset kantoi vaunuja porukalla ja ite hipsutteli perässä
tulemaan ja yritti selitellä, että olisinhan itsekkin voinut kantaa ees vähän. Muttako ei kelpaa,
siellä kun päätetään auttaa niin ne kans auttaa, välillä jopa vähän liiaksikin!

Vaikka Gatwick ei mikään suuri lentokenttä olekkaan, oli siellä todella, todella kivasti huomioitu
lapsiperheet. Ainakin passintarkistukseen (tultaessa maahan), turvatarkastukseen ja lähtöportille oli omat
jononsa lasten kanssa matkustaville eli käytännössä mihinkään ei tarvinnut jonottaa. Lisäksi
lähtiessämme kotia päin saimme iloksemme huomata, että lastenrattaita ei tarvinnut jättää check-iniin
vaan saimme viedä ne turvatarkastuksen läpi ihan lähtöportille asti. Lähtöportilla pakkasin vaunut ja
saimme taas sujahtaa kaikkien jonojen ohi. Mieletöntä! 

Murupuput nukkumassa Gatwickillä. 

Takaisin tullessa matkustimme tosiaan aamuyöllä, lento lähti paikallista aikaa klo 05:50. Olin 

jännittänyt ja vähän pelännytkin tuota lentoa, mietin että lapset on varmaan ihan superväsyneitä ja 

kiukkuisia ja niin edelleen. Noh, superväsyneitähän he olivatkin, ja siis nukkuivat melkein koko yön. 

Matkustimme jo illalla junalla lentokentälle (eipä tarvinnut nukkuvia lapsia alkaa keskellä yötä repimään 

sängyistään ja pukemaan!) ja vietimme yön kentällä. Lapset nukkuivat rattaissaan rautatieasemalta aina 

aamuneljään asti - Esko heräsi juuri ennen check-iniin menoa ja Minni piti herättää turva- 

tarkastuksessa. Molemmat valvoivat lentokoneeseen pääsyyn asti ja nukahtivat ennen kuin 

turvavyövalot ehtivät sammua. Nukuimme koko porukalla melkein koko lennon, eikä lapsille 

tarvinnut keksiä tekemistä kuin reilun tunnin ajan. 

Natural History Museum 

Vaikka Lontoossa ihmiset olivat todella lapsiystävällisiä, oli metroissa matkustaminen hieman 

haastavaa, koska kaikilla metroasemilla ei ollut hissejä. Sekin kannattaa ottaa huomioon 

isoissa kaupungeissa! Meitäkin oli jossakin vaiheessa liikenteessä kaksi 4-vuotiasta, 2-vuotias, 

1-vuotias, 3 vaunut ja 3 aikuista - semmosella sakilla ei nyt ihan lähetä joka portaita koluaan. 

Pisteet kuitenkin kaupoille ja museoille, niissä pääsi todella hyvin esteettömästi liikkumaan.