31 tammikuuta 2015

Äitiyden iloja

Koska Minni täyttää kohta kaksi vuotta, heräsi minulla halu kirjoittaa jotain Minnistä teille. Neidistä kuvia täällä on vilahdellut jonkin verran, mutta tytön luonteesta tai osaamisesta tai muustakaan en ole teille paljoakaan kertonut. Koin että nyt on hyvä aika kirjoittaa vähän meidän rakkaasta pikkutytöstä ja jakaa teillekkin hieman joka päivä kokemaani suurta iloa.

Kohta lentää pallo - ja lujaa!

1 v 11 kk Minni osaa...

...puhua ja paljon. Neiti puhuu jo paljon 3-4 sanan mittaisia lauseita ja osaa jopa taivuttaa sanoja. Tänään etsimme Minnin kanssa kuppia, jota ei tuntunut löytyvän mistään. Tyttö hoki "kuppi kuppi" ja kurkisteli sinne tänne löytääkseen kupin. "Ei kuppia!" ilmoitti neiti aina kun tarkisti uuden paikan. Sanavarastoon kuuluu vajaat 200 sanaa ja lisää opitaan lähes joka päivä. Käytetyimpiin sanoihin kuuluu mm. kuukikakka (pikkukakkonen), iieh (Iines), äiti, nääni (ääni), upu (pupu), apia (apina), aippa (vaippa), miau (kissa)...

...laittaa vaatteita päälle. Hame ja pipo menee jo usein omin avuin, muissa pitää vähän auttaa. Toppapuku menee joskus oikein, sukkahousut, vaippa ja paidat ovat vaikeimpia.

Merenneito Hoplopissa.

 ...pissata ja kakata pottaan. Ainakin silloin tällöin! Yleensä pisut tehdään vaippaan, mutta aamuisin ja iltapäivisin saattaa pisut sattua pottaankin. Kakka osuu pottaan jos vain hoksaa neidiltä ottaa vaipan pois tarpeeksi tiuhaan ja istuttaa potalle oikeaan aikaan - yleensä näin siis käy, mutta vahinkojakin sattuu.

...syödä ja juoda ite. Sormiruokailua harrastettiin siitä asti kun napero alkoi kiinteitä syömään eli kuuden kuukauen iästä ja pikkuhiljaa taidot ovat kehittyneet. Nykyään Minni on taitava haarukan ja lusikan käyttäjä. Koska myöskään tutti tai tuttipullo eivät prinsessaneidille oikeastaan koskaan ole kelvanneet, on nokkamukin käyttökin opeteltu jo varhain. Nykyään tyttö juokin normaalista mukista, eikä nokkaosiota ole tarvittu vähään aikaan oikeastaan ollenkaan.

Äiti tietää että ulkona on melkein -30°C pakkasta mutta Iines on pakko lähteä käyttämään aamupisulla...

...höpötellä ja hupsutella. Kukkukkuu eli kukkuluuruu on hauska leikki kun kurkistellaan peiton alta, Iineksen kanssa juostaan kilpaa kotia ympäri ja välillä tokaistaan, että "äiti on höpö" ja kikatetaan päälle. Välillä haetaan nuken sängystä pieni tyyny ja peitto ja laitetaan muka lattialle nukkumaan: silmät on kiinni ja pieni kuorsaus kuuluu. Kerran säikähdin pahanpäiväisesti kun tulin vessasta ja neitiä ei näkynyt tai kuulunut missään vaikka huutelin. Minni oli eteisessä avannut sisemmän (ulko-)oven, mennyt selkä ulko-ovea vasten seisomaan ja vetänyt sisemmän oven melkein kiinni. Siellä seisoi hiiskumatta ovela virne naamallaan kunnes hänet löydettiin...

...keskittyä hyvin. Pikkukakkosen ääressä viihdytään aina sekä aamuisin että iltapäivisin (oktonautit on Minnin suosikki!) ja kunhan kirjoissa on tarpeeksi yksityiskohtaisia kuvia, jaksaa neiti kuunnella ja katsella pitempääkin satukirjaa. Kirjat ovat muutenkin ihan ykkösjuttuja, niitä jaksaisi tyttö kuunnella päivät pitkät - ja paljon niitä pitääkin neidille lukea päivän mittaan. Ei haittaa, niistä oppii lapsi vaikka mitä!

VR - yhteisellä matkalla.

...auttaa kotiaskareissa. Tiskikoneen tyhjennyksessä neiti aina auttaa ja pöydän kattamisessa tyttö on ihan ässä. Leipomiseen ja muuhun ruoanlaittoon olen Minnin ottanut mukaan jo kohta vuosi sitten, joten nekin sujuvat hienosti. Pyykit viedään itse pyykkikoppaan, roskat roskiin ja äitiä autetaan jopa pyykkien ripustamisessa kuivumaan  sekä puhtaiden pyykkien viemisessä omaan lipastoon. Lelut siivotaan ennen kuin seuraavat otetaan esille ja muutenkin tyttö osaa pitää tavaransa hyvässä järjestyksessä.

...komentaa. Hijjaa Iieh! (hiljaa Iines), äkkiä kookaa (äkkiä ruokaa), Iieh poi (Iines pois) ja äiti mennään -käskyt kajahtelevat kodissamme useita kertoja päivässä. 

Joulupöydän ääressä.

Varmaan satamiljoonaa asiaa unohtui, jotka kaikki (tietty) muistuvat mieleen kun klikkaan julkaise-nappia. Ei haittaa, kirjoitan myöhemmin lisää jos oikein paljon jäi puuttumaan.
Onhan se rakas tuo muksu, ei herranjumala

Ei kommentteja: