Kevät-talvella 2005, pari kuukautta ennen kun täytin 16-vuotta, olimme perheeni ja ystäväperheemme kanssa Madeiralla. Reissu oli viikon mittainen ja täynnä sekä auringonpaistetta, vesisadetta että raekuuroja (se oli just sitä aikaa kun Saharassa sato lunta ensimmäisen kerran tyyliin 500 vuoteen). Joten rusketusrajoja ei juuri sillä reissulla hankittu.
Kävimme aika paljon kävelemässä ympäri Funchalia, jossa hotellimme sijaitti.
Madeiralla sijaitsee useampia vuoria ja korkeuserot oli ihan päätähuimaavia.
Lomaillessamme vuokrasimme ison auton, jolla ajelimme lähes koko saaren ympäri. Tiet oli jyrkkiä, kapeita ja mutkaisia, joten jos en muista autoreissusta paljon, niin ainakin sen, että muutamaa oksetti :D
Funchalin keskustasta lähtee gondolihissi ylös vuorille. Matkan pituus on n. 3 kilometriä ja perillä on sitten vanha kirkko ja muuta nähtävää. Kirkossa oli näytillä nukke, jonka hiukset kasvoivat (creepy) ja jotain vanhoja esineitä. Takaisin kaupunkiin käveltiin jyrkkiä ja kapeita katuja pitkin. Jos halusi, saattoi maksua vastaan päästä puisen kelkan kyydissä istuen 2 km alaspäin ja kelkkaa työnsi kaksi miestä. Se meno näytti aika hurjalta, vaikka luulisi ettei puiset jalakset luista asvaltilla. Kyllä ne luistaa.
Tässä kuva hotellihuoneemme parvekkeelta. Uima-altaassa tuli kyllä vietettyä kohtalaisen paljon aikaa.. Ainaki sillon ku vähänki tarkeni.
Ysiluokalla meillä on jokaisella ollu omanlainen tyylimme (lol) ja minun näyttäisi liittyvän paljon farkku-kankaaseen, tarrasandaaleihin ja ruskeaan, leikkaamattomaan tukkaan. Meillä kaikilla on näitä muistoja, eikö vaan? Onneks tuosta on vähän kuiten muututtu (thank god). Löysin pienen kulkukoiran makoilemasta erään aidan luota ja oli ihan pakko käydä silittämässä.
Se oli maailman suloisin koira ja olisin halunnu ottaa sen mukaan koto-Suomeenkin. Mutta sinne se jäi ihan yksin, nyh :'( Kulkukoiria Madeiralla oli kyllä tosi paljon.
Hups, vähän tärähtäny kuva meän hotellissa asuvasta papukaijasta. Se osas puhua ja muistaakseni myös päästää semmosia murinalta kuulostavia ääniä. Mie pelkäsin sitä, tai ainaki sen kynsiä.
Monet on varmaan kuulleet levadoista, eli Madeiran omasta kastelujärjestelmästä: vuorilta virtaa kanavia pitkin vettä viljelysalueille. Usein ihmiset (=turistit) vaeltaa levadoita pitkin, joita onki yhteensä yli 2000 kilometrin verran. Levadoista lisää voit lukea täältä.
Matka oli huippu, vaikkakin aurinko olisi saanu pilkistää pilven reunan yli vähän useammin. Nähtävää oli yllin kyllin ja eniten mie tykkäsin keskustassa sijaitsevasta suuresta torihallista, jossa oli myytävänä tonneittain tuoreita hedelmiä, kasviksia ja kalaa. Suomeenki semmosia!
Kävimme aika paljon kävelemässä ympäri Funchalia, jossa hotellimme sijaitti.
Madeiralla sijaitsee useampia vuoria ja korkeuserot oli ihan päätähuimaavia.
Lomaillessamme vuokrasimme ison auton, jolla ajelimme lähes koko saaren ympäri. Tiet oli jyrkkiä, kapeita ja mutkaisia, joten jos en muista autoreissusta paljon, niin ainakin sen, että muutamaa oksetti :D
Funchalin keskustasta lähtee gondolihissi ylös vuorille. Matkan pituus on n. 3 kilometriä ja perillä on sitten vanha kirkko ja muuta nähtävää. Kirkossa oli näytillä nukke, jonka hiukset kasvoivat (creepy) ja jotain vanhoja esineitä. Takaisin kaupunkiin käveltiin jyrkkiä ja kapeita katuja pitkin. Jos halusi, saattoi maksua vastaan päästä puisen kelkan kyydissä istuen 2 km alaspäin ja kelkkaa työnsi kaksi miestä. Se meno näytti aika hurjalta, vaikka luulisi ettei puiset jalakset luista asvaltilla. Kyllä ne luistaa.
Tässä kuva hotellihuoneemme parvekkeelta. Uima-altaassa tuli kyllä vietettyä kohtalaisen paljon aikaa.. Ainaki sillon ku vähänki tarkeni.
Ysiluokalla meillä on jokaisella ollu omanlainen tyylimme (lol) ja minun näyttäisi liittyvän paljon farkku-kankaaseen, tarrasandaaleihin ja ruskeaan, leikkaamattomaan tukkaan. Meillä kaikilla on näitä muistoja, eikö vaan? Onneks tuosta on vähän kuiten muututtu (thank god). Löysin pienen kulkukoiran makoilemasta erään aidan luota ja oli ihan pakko käydä silittämässä.
Se oli maailman suloisin koira ja olisin halunnu ottaa sen mukaan koto-Suomeenkin. Mutta sinne se jäi ihan yksin, nyh :'( Kulkukoiria Madeiralla oli kyllä tosi paljon.
Hups, vähän tärähtäny kuva meän hotellissa asuvasta papukaijasta. Se osas puhua ja muistaakseni myös päästää semmosia murinalta kuulostavia ääniä. Mie pelkäsin sitä, tai ainaki sen kynsiä.
Monet on varmaan kuulleet levadoista, eli Madeiran omasta kastelujärjestelmästä: vuorilta virtaa kanavia pitkin vettä viljelysalueille. Usein ihmiset (=turistit) vaeltaa levadoita pitkin, joita onki yhteensä yli 2000 kilometrin verran. Levadoista lisää voit lukea täältä.
Matka oli huippu, vaikkakin aurinko olisi saanu pilkistää pilven reunan yli vähän useammin. Nähtävää oli yllin kyllin ja eniten mie tykkäsin keskustassa sijaitsevasta suuresta torihallista, jossa oli myytävänä tonneittain tuoreita hedelmiä, kasviksia ja kalaa. Suomeenki semmosia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti