Koiranomistajan arkea

Kattokaapa minkä minun vahtikoira sai tänään kiinni. Myyrän! Oltiin pihalla ja huomasin että myyrä vipeltää pihakeinun alle. Iines on eilisestä asti yrittäny mettästää myyriä tuolta pusikoista muttei oo saanu kiinni. Huusin Iineksen paikalle ja osotin sille keinun alla lymyilevää jyrsijää. Viuh kuulu vain ku koira syöksy myyrän perään ja sadasosasekunnin kuluttua se oliki sillä jo hyppysissä.

Se myyrä meni välillä vähän shokkiin ja yhessä vaiheessa vain makoili maassa ja esitti ilmeisesti kuollutta. Ainakin kunnes Iines laitto tassun sen päälle ja se puri Iinestä ja yritti sen jälkeen juosta karkuun.

Kun Iines oli leikkiny pikkumyyrällä tarpeeks kauan aikaa (lue: myyrä oli kuollu), niin arvaatteko mitä tuo koira sitten teki? SÖI SEN. Rouskis rouskis kuulu vaan ku myyrän ruhon luut ja rustot hajoili tuon pedon suussa. Iines nielas sen lähes kokonaisena, pikkusen pureskeli. Mie huusin ja kiljuin vieressä että ottakaa se rotta nyt pois siltä, mutta eeeei. Muiden mielestä oli ilmeisen hauskaa, kun koira syö myyrää. Puolen tunnin päästä ku istuttiin ruokapöydässä ja alettiin syömään, niin Iines pitää outoa ääntä pöydän alla. Se oksenti sen myyrän. Pikkuruiset suolet ja karvatupsut oli sitten kasassa siinä keittiön pöydällä alla. Hienosti Iines! Ja hienosti ku Iines kannustettiin syömään se myyrä :D

Ps. Koira ei pääse tänään kyllä samaan sänkyyn meän kanssa nukkumaan.

Päivällä täällä kohos lämpöasteet korkealle joten mie pulahin tuohon mökkijärveen uimaan.

Järvivesi on kylmää, sameaa, pelottavaa, inhottavaa, ällöttävää - - - ja niin hauskaa!

Iltapäivällä käytiin pöristelemässä uazilla. Tässä vähän kuvia meän ajelureissusta ja miepä kerron teille yhen jutun mikä tapahtu eilen.. taas kerran sankarimme Iinekselle.

Kuten eilisen postauksen lopussa totesin, käytiin eilen illalla vielä soutelemassa. Ensin Lauri souti ja mie istuin Inkin kans kyytissä. Sitten tultiin rantaan ja mie halusin soutaa. Iines jätettiin rantaan ja me vaihettiin Laurin kans paikkoja, jotta mie pääsin soutaan. Soudin n. 100 metrin päähän ku vilkasin rantaa kohti. "Apua Iines ui meän perässä!!" kuulu samantien minun hirveä rääkäsy. Iines uin-vain-pakosta-koira tosiaan oli hypänny laiturilta ja lähteny polskimaan meän perään! Ilmeisesti ajatuksella: "Ystini, jätitte minut rannalle! Odottakaa hieman, tulen pelastamaan teidät."Äkkiä vene pysähyksiin ja suunta takas rantaa. Mie ehin siinä jo panikoimaan, että apua se koira jää tämän veneen alle ja hukkuu! No Lauri sitten otti miehenä ohjat käsiinsä: se käski minun poimia Iines heti vedestä ku se tulee veneen lähelle ja ite tasapainotti venettä toiseen suuntaan ettei vene kaadu. Mie käänsin airot veneen sisäpuolelle ja olin valmiina noukkimaan koiran veestä. Heti ku Iines tuli veneen viereen mie tarrasin sitä kaksin käsin niskasta kiinni ja vedin litimärän piskin veneeseen. Ilmeisen kiitollisena pelastamisesta Iines myös ravisteli kaikki veet mulle päälle ja sen jälkeen veneen pohjalla oli useampi litra vettä. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta kyllähän mie meinasin sydärin saaha! Soudettiin sitten takasin rantaan, jossa Lauri ja Iines jäi pois. Mie jatkoin vielä soutamista rannan tuntumassa ja voitte olla varmoja siittä, että minun katse oli ku naulattu rannalla istuvaan Iinekseen :D Onneksi pentu päätti kuitenkin pysytellä rannalla eikä lähteny omille pelastusretkilleen.

Loppukevennys: Lauri alko ottamaan minusta kuvaa kun ympärille tuli pörräämään iso paarma.Ei näytä kovin huonolta tuo huomisen ennuste ;) Taitaa tulla arskanottopäivä huomisesta, kunhan ei vaan tuule liian kylmästi...